Hae
Carita Pesonen

Vaikea uhmaikä

Uhmaikä, tahtoaikä… tällä rakkaalla vaiheella on monta nimeä. Uhmaikä on kaikessa kamaluudessaan lapsen kehityksen kannalta välttämätön ja joskus tuntuu että usko tämän päättymiseen meinaa loppua. Odotan sitä päivää, kun tämä kaikkien asioiden uhmaaminen on ohi ja olemme esikoisen kanssa samaa mieltä asioista – pystymme ilman raivareita keskutelemaan yhdessä. Uhmakkaan lapsen kanssa tarvitaan erityisesti pitkää pinnaa sekä kärsivällisyyttä ja tämän tietää varmasti ainakin suurin osa vanhemmista..

uhmaikä

Syksyllä esikoisen viettäessä 3-vuotis syntymäpäiviään olin varma, että meillä elettiin pahinta vaihetta uhmasta. Olin kuitenkin väärässä. Nyt tämän vuoden alusta asti olen saanut huomata mihin kaikkeen tuo pieni on valmis menemään koetellakseen rajojaan. Yhteistyöhalu on ihan olematon ja aivan sama mitä kehotetaan tai pyydetään tekemään niin vastaus on lähes poikkeuksetta – en halua, en tahdo, ei huvita. Aika tylsää, eikö?

Viimeksi tänään aamulla huuto syntyi siitä, kun pikkuhousuista oli hävinnyt pieni rusetti – illalla se oli vielä siinä. Seuraavaksi itketti kun sukat olivat huonosti jalassa. Seuraavana hetkenä yhdessä valitut vaatteet eivät kelpaa, vaan mekossa pitää olla isommat helmat. Juuri äsken keskusteltiin siitä kuinka tehdään aamupalaksi kaurapuuroa. Hetkeä myöhemmin hän huusi kurkku suorana ettei halua puuroa vaan leipää. Lauseita jotka alkavat ”minä haluan” kuullaan päivän aikana satoja kertoja. Olemme usein keskustelleet kuinka kiukuttelu, huutaminen ja itkeminen eivät saa asioita järjestymään. Tämä muistetaan korkeintaan minuuttien ajan ja sama meno jatkuu.

uhmaikä

Viime viikolla lähdettiin päiväkodista niin äänekkäästi, että keneltäkään ei kyllä jäänyt meidän kotiinlähtö huomaamatta. K:n mielestä oli hauskaa juosta karkuun, kun hänet tullaan hakemaan kotiin ja pukeminen ei kiinnosta tuon taivaallista. Yritä siinä sitten saada huutava ja yhteistyöhaluton lapsi pukeutumaan ulkovaatteisiin. Seuraavana hetkenä lapsi makaa ulko-oven edessä latialla ja huutaa ettei halua kenkiä ja hanskoja.

Onneksi kuopus seuraa siskonsa käyttäytymistä hiljaa vieressä, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole ottanut mallia hänestä näissä asioissa. Uskon (ja toivon) vahvasti, että esikoisen uhma on ohi siinä vaiheessa, kun kuopus tulee uhmaikään. Olen keskustelut ja vaihtanut ajatuksia useampien vanhempien kanssa joilla on samanikäisiä lapsia. Samalla on jännä huomata kuinka erilaisia lapset ovat. Toisille ei ole tietoakaan uhmasta ja osa on elänyt jo sen kaikkein vaikeimman vaiheen ja tahtominen helpottuu.

LUE MYÖS ↓

MITÄ OSTAN JA MITÄ EN KOSKAAN OSTA KAUPASTA?

ONKO MEIDÄN PERHEEN LAPSILUKU TÄYNNÄ?

PÄIVÄ MUN KANSSA – LAPSIPERHEEN ARKEA

SEURAATKO JO? ♥

INSTAGRAM | FACEBOOK | BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *