Hae
Carita Pesonen

Onko meidän perheen lapsiluku täynnä?

Muistan kun meidän esikoinen syntyi ja ensimmäiset kyselivät jo melkein heti sairaalasta kotiuduttua että haluammeko enemmän lapsia? Minua ei haittaa jos asiaa kysytään suoraan ja olen myös kuopuksen jälkeen vastannut tähän kysymykseen lukuisia kertoja. Erityisesti työpaikalla saan vastata kysymykseen ja toisaalta ymmärrän sen. Asiakkaat kyselevät asiaa varovasti ja varmasti miettivät, että joutuvat taas etsimään uuden kampaajan äitiysloman ajaksi. Meillä on aika selvä ajatus mieheni kanssa siitä haluammeko lisää lapsia vai onko lapsiluku täynnä.

lapsiluku

On aina ollut selvää että jos mahdollista niin meidän perheessä on enemmän kuin yksi lapsi. Meillä molemmilla on mieheni kanssa sisaruksia. En tiedä vaikuttaako oma läheinen suhteeni siskooni myös siihen, että haluan omille lapsilleni samanlaisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden tukea toisiaan, kasvaa yhdessä ja saada toinen toisistaan elinikäisen parhaan ystävän.

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet niin ihmeellisiä ja opettavaisia. Jokainen meidän perheessä niin lapset kuin me vanhemmat olemme kasvaneet enemmän kuin osasimme koskaan kuvitella. Vanhemmuus muuttaa monellakin tapaa ihmistä ja aiempaa ajatusmaailmaa. Äitiys on samalla sekä ihanaa että pelottavaa. Kukaan ei voi ymmärtää sitä huolen määrää ennen kuin on itse äiti. Nyt kun kuopuksen vauvavuosi on takana niin tuntuisi hullulta aloittaa heti sama rumba vauvan kanssa.

Minulla on aina ollut haaveena saada olla äiti kahdelle lapselle. Toisinaan jo näiden kahden lapsen kanssa tunnen riittämättömyyden tunnetta äitinä, kun en sillä samalla sekunnilla kykene repeämään molempien luokse ja täyttämään heidän tarpeitaan. Kahden lapsen kanssa sitä on oppinut tekemään pakostakin kompromisseja ja vielä kolmas pieni lapsi – no se ei kuulosta oikealta vaihtoehdolta meille. Haluamme nyt keskittyä näiden kahden pienen kasvattamiseen ja antaa täyden huomion heille. Kolmas lapsi ei missään nimessä ole mahdoton ajatus, mutta se ei myöskään tunnu nyt oikealta.

Aina kun keskutelemme mieheni kanssa asiasta pääsemme samaan päätökseen ja olemme molemmat sitä mieltä että ainakin nyt meidän perhe on tässä. Tosin olen myös sitä mieltä ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Olemme kuitenkin vielä nuoria ja vaikka viiden vuoden päästä ajatukset saattavat olla erilaiset ja vauvakuume iskeä. Toisin sanoen jos vuosien päästä aika on kullannut muistot ja unohdamme kuinka rankkaa se ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on niin mikään ei ole mahdotonta. Mitään vauvan tavaroita tai vaatteita ei ole säästetty vaan kaikki on laitettu kiertoon sillä ajatuksella että niitä ei tulla tarvitsemaan.

Myös järjellä ajateltuna meidän perhe on hyvä juuri nyt. On pakko sanoa että en ihan oikeasti jaksaisi  enää yhtään raskausaikaa, vauvavuotta, unettomuutta, väsymystä ja masennusta. Viimeiset vuodet ovat olleet juuri sitä mitä osasi odottaa ja (vähän enemmänkin) – kahden pienen lapsen kanssa arki on ollut toisinaan rankkaa, mutta silti en vaihtaisi päivääkään. Rakastan sitä työtä mitä saan tehdä äitinä näille kahdelle rakkaalle. Näillä ajatuksilla meidän perhe on hyvä juuri tällä lukumäärällä!

LUE MYÖS ↓

YKSIVUOTIAS

ONKO YHDEN LAPSEN HALUAMINEN ITSEKÄSTÄ?

PÄIVÄ MUN KANSSA – LAPSIPERHEEN ARKEA

SEURAATKO JO ♥

INSTAGRAM | FACEBOOK | BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *