Hae
Carita Pesonen

Näin valehtelen somessa..

Some ei välttämättä aina anna totuudenmukaista kuvaa siitä millaista elämä todellisuudessa on. Se on pintaraapaisu ja vain murto-osa elämästä. Kuka nyt kaikki asiat jakaisi someen? Tämä haaste on kiertänyt todella monissa blogeissa ja ajattelin itsekin tarttua siihen. Jokaisen olisi hyvä miettiä omaa käyttäytymistään somessa ja pohtia millaisen mielikuvan sillä haluaa jakaa seuraajilleen. Haastan jokaisen tämän kirjoituksen lukeneen tarttumaan haasteeseen. Mietitään yhdessä millaisen kuvan haluamme antaa muille somen välityksellä.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Menen niihin ravintoloihin joista tiedän saavani hyvää ruokaa ja olevan lapsiystävällisiä. Sellaisiin jossa voi huoletta käydä vaunujen kanssa niin etteivät ne ole kaikkien tiellä. Yleensä käyn ravintolassa vain lounasaikaan ja tietysti silloin lapset ovat aina mukana – valitsen oikeastaan ravintolan ja tapahtumat aina lasten ehdoilla.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Sisustan juuri sellaisella tyylillä joka miellyttää omaa silmää ja harvoin edes lisään someen kuvia kodistamme tai sisustuksesta. Aamuisin saatan panostaa kattaukseen (koska se on ainoa aika päivässä kun siihen on mahdollisuus) ja napata kuvan someen niin, että kaikki on aseteltu suunnitelmallisesti. Tietysti valitsen kuviin vaatteet jotka mielestäni näyttävät hyvältä kuvissa.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Ehkä vielä muutama vuosi sitten en olisi ottanut meikittömiä kuvia tai edes kuvitellut lähteväni ulos ovesta ilman meikkiä. Nykyään olen todella usein ilman meikkiä niin somessa ig:n puolella kuin kaupungilla tai leikkikentällä. Äiti ihmisenä sitä on muita paljon tärkeämpiä asioita kuin itsensä ehostaminen aamuisin. Pakko myöntää, että usein liikenteessä ollessani havahdun siihen kun tajuan, että olen unohtanut meikata taas kerran..

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Koen että en ole luonut itselleni mitään tiettyä brändiä. Vietän lähes tavallista perheenäidin arkea ja kirjoitan niistä ihan tavallisista asioista joita teemme joka tapauksessa perheen kanssa.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Käsittelen kuvat aina ennen kuin laitan ne someen, mutta vain muuttaen maltillisesti valotusta, kontrastia tai tarkkuutta. Ehkä joku voi olla sitä mieltä, että nämä kaunistavat. Ainakin minua miellyttää enemmän kuvat jotka eivät ole sumeita ja epätarkkoja. Insta storyn puolella käytän lähes aina samaa filtteriä vain tottumuksesta.

Silottelen elämääni somessa.

Kaikki asiat eivät kuulu someen. Meillä jokaisella on varmasti joskus elämässä vastoinkäymisiä ja vaikeuksia – tämän pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys. En tietenkään halua jakaa kaikkia asioita somessa eikä minun tarvitsekaan. Mielummin keskityn positiivisiin ja iloisiin asioihin sekä jätän tietyt asiat kertomatta koko kansalle. Tarkoitus ei kuitenkaan ole antaa sellaista kuvaa, että oma elämä olisi pelkkää kiiltokuvaa.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En kadu. Teen blogiyhteistöitä harvoin sekä vain ja ainoastaan jos oikeasti olen kiinnostunut ja ollut tyytyväinen saamaani tuotteeseen tai palveluun.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Varsinaista glamouria onkin. Tälläkin hetkellä makaan sohvalla flunssassa nenäliina paketti vieressäni ja yritän keskittyä kirjoittamiseen vaikka juoksen muutaman minuutin välein peittelemään Kristellan aina uudelleen ja käyn silittelemässä pienemmän uneen.  Kyllä tämä elämä on ihan tavallista perheäidin arkea. Sähköpostiin saapuu toki kutsuja kiinnostaviin tapahtumiin, mutta kaikki järjestetään pk-seudulla, joten lähes aina joudun jättämään tapahtumat välistä.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Saatan toisinaan ajatella, että tästä saisi hyvän kuvan someen, mutta näin käy tosiaan harvoin.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En seuraa. Sain vasta äskettäin tietää mikä Jodel edes on. Miksi ihmeessä haluaisin tietää mitä negatiivisia asioita ihmiset kirjoittavat anonyyminä muista. En viitsi vaivautua lukemaan moista ja käyttää aikaa tällaiseen turhuuteen. Mitä väliä sillä edes on mitä muut kirjoittelevat? Olen googlannut oman nimeni Miss Suomi – kiertueen aikoina, jotta näin mitä eri mediat olivat kirjoittaneet minusta. Keskustelupalstojen kirjoitukset eivät minua kiinnosta, joten ne jätän suosiolla klikkaamatta.

Bloggaaminen ei ole oikeaa työtä.

Blogin säännöllinen päivittäminen vaatii aikaa ja itseasiassa se vie todella paljon aikaa päivästä. Tekstit eivät valmistu itsestään ja uusia kuvia täytyisi saada säännöllisesti. Bloggaaminen on työtä siinä missä ihan mikä vain muukin. Tosin monet tekevät tätä kuitenkin vain harrastuksena muun työn ohella.

Kaikki mitä kehut, on saatu (tai saat kehumisesta rahaa).

Jos kehun tai suosittelen jotakin tuotetta blogissa niin olen aidosti tyytyväinen siihen. En tee kaupallisia yhteistöitä tuotteiden tai yritysten kanssa jotka eivät minua kiinnosta. Enkä missään nimessä tee yhteistöitä vain sen takia, että minulle maksetaan siitä. Jos ostan itse tuotteen johon olen todella tyytyväinen niin kirjoitan ja kehun sitä mielelläni ilman että saan siitä rahallista korvausta.

Kaikki bloggaajat ovat keskenään kilpailijoita.

Toisen menestys ei ole toiselta pois. En näe syytä miksi kilpailla tällaisissa asioissa? Oli sitten kyseessä bloggaajat, kampaajat kuin mikä vain ammattiryhmä niin sama asia pätee. Olen aidosti iloinen toisten menestyksestä ja uskon, että jokainen on varmasti itse omalla työllään ansainnut oman menestyksensä. Kaikki tuntemani bloggaaja kollegat ovat ihania ihmisiä. Autamme toinen toisiamme tarvittaessa ja jaamme avoimesti tietoja jotka helpottavat jokaisen menestymistä bloggaajana.

LUE MYÖS ↓

12 x 3 ASIAA TÄLLÄ HETKELLÄ

BANAANILEIPÄ (GLUTEENITON JA MAIDOTON)

EI NIIN ONNISTUNUT SYNNYTYSTARINA

ONNELLINEN PERHEENÄITI?

SEURAA ♥

INSTAGRAM | FACEBOOK

Yksi kommentti

  1. kata kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus 🙂
    Pakko myöntää, että huomaan itsessäni joskus inhottavia ajatuksia toisten somejulkaisujen perusteella, että ”vitsit kun minullakin olisi noin..” mutta sitten aina muistuttelen siitä, että ehkä ne hienot kuvat aamiaisista tai lomamatkoilta tms on just niitä elämän kohokohtia (joiden eteen varmasti nähty vaivaa ja kuvia voi olla vielä muokattu), ei todellakaan mitään arkipäivää kenellekään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *